Meillä oli tänään valinnanvaraa! Joko jäädä kotiin, kun papi heittää talttakoneen käyntiin tuhotakseen ulkoportaiden laatotuksen tai lähteä herkkukaupan kautta mamman kans piknikille. Pitkän harkinnan jälkeen me päädyttiin tohon vimppa vaihtoehtoon.

Mentiin meidän satumetsään ja säätiedotus oli ilmottanu, että pilvistä. Täs on kuva niistä pilvistä.

Meillä oli siis evästä mukana, täytetty lettu eli joku kreppi, lihapullia ja leipää. Me kuiteski Ainon kanssa ensin purettiin vähän paineita juoksemalla.

Toi valkonen tappi ainon päässä ei oo sarvi, vaan sen hännänpää.

Me pistettiin sit ihan tanssiksikin, kun oli niin kivaa!

Tossa Aino karju ihan varoiks, enhän mä ottanut edes kiinni sen tassusta vielä!

Tässä mä jo viekottelen sitä pikku kierrokselle metsään. Ja sit me lähettiin, kun oltiin ensin saatu masu melkein täyteen herkkuja.

Otettiin pienet hörpyt ja sitten mentiin. Aino itään, minä länteen. Loppu tästä tarinasta ei oo painokelposta kamaa, mutta se huipentu kotiintuloon, jolloin Aino sai naapurin toy-villakoiran kiinni ja pöllytti sitä niin, että naapuri ei varmaan koskaan enää edes tervehdi meitä. Aprikoosinvärinen villa vaan pölly ilmassa. Joka tapauksessa olemme terveinä kotona, mut mami ei puhu meille mitään. Äsken koetin haukkua oikein kovin ei mitään, joka oli ulkona - eikä se ees kieltänyt haukkumasta. Jotain me tehtiin väärin, jotain, joka on ristiriidassa meidän vankan tokotaustan ja luoksetuloreenien kanssa. Syynä saatto olla se kettu kettander, joka me yhytettiin siellä metsässä. Noo, kai se mami leppyy - meidän jääkaudet lasketaan tunneissa, ei päivissä eikä viikoissa.