Meitsien papi on menny ihan sekasi. Se juoksee eestaas, milloin saha, milloin laastiämpäri käsissään. Edellis- ja viimetalvi halkasi meidän ulkorappujen jotku, jota ne sanoo laatoiks. Nyt papsukka veteli vanhat laatat tuhannen pieniks päreiks, laitto uudet ja hioi ja maalas loput ympäristön kohteet. Niit rappui ei koirat saa kävellä koskaan, koska me kuljemme pihanpuoleisesta ovesta. Mami väittää, että jos me kuljetaan siitä kadupuoleisesta ovesta, me juostaan auton alle. Me nyt sit uskotaan siihen teoriaan. Tossa on eka kuva uusista rappusista.

Aixu oli tänään mummolassa ja oli käyny Otson kaa uimassakin. Vähänkö harmitti. Mut sit mä kuulin, et mami oli rimmannu Otsoo ja mä tajusin et mä oisin ollu vaan riesana siellä. Me kuljettiin sit mamin kaa ja katottiin, mitä pihalla tapahtuu.

Juhuu, siellä kukkii joku Jaappanin ruusukvitteni, josta mamsku ei muuten tykkää, mut keväällä ja sit syksyllä, kun ne kvittenit ekaks kukkii ja sit kypsyy, se on taas ihan onnesta soikeena. Hömelö muidu.

Iltapäivä otettiin easysti (huom; enkunkielentaitoni senkun paranee) ja löhöttiin aurinkos. Mamsku ja papsku luki jotain tyhmii kirjoi - ois ne voinu leikkii meiänki kaa.