Näin sen aina menee. Tai ei ihan aina, mut joskus. Mami ja papi hyppää autoon ja jättää viattomat luontokappaleet kotiin.

Meidän Pallopylly vaipui epätoivoon pöydän alle eikä suostunut leikkeihin eikä mihinkään. Mitäs minä siinä sitten - senkun vetelin lonkkaa itekin, kun oli aika kuuma.

Sit ne tuli takasi ja nauraa hihittelivät ties mille, mist me ei ymmäretty mitään. Muta mamsku pyysi luvan laittaa pari kuvaa mun plokiin. Annoin sit luvan. Ne oli käyneet Tuomiokirkos. Hyvä, koska sinne ei koirii saa edes viedä jostain syystä.

Sitten rällästivät vielä jossain ruokapaikassa ja nyt ovat ihan ähkyssä. Sen siitä saa!

Ja tosta kuvasta mä tunnistan Anjan, jonka luona oon käynyt ja se hiero mua niiiiin yli-ihanast muinoin. Menee mamma sit ja tekee reffit eikä otaa mukaan mua. Yäääääk! Noo, kai mä huomenna pääsen uimaan ja mummolaan - annan anteeksi, koska oon semmonen luonne.