Nyt mulla on semmonen kutina, et jotain tapahtuu. Mamma on pessy ja silittänyt rääsyjään ja pakannut niitä semmoseen pieneen laukkuun.  Papin vaatteist kukaan ei puhu mitään ja meidän tavaroita kerätään eri paikkaan kuin mamman.

Ettei vaan olis jotain matkoi tiedossa. Mamsku sano, että Aino voi pian tavata oman siskonsa, Tuksun. Ois se tietty makeeta, kun näkis Tuksun elävälttäs. Se on sellanen näyttelytipu ja kuulemma aika upeen näkönen gimma. Mut sehän on aika kaukana, varmaan mami vaan höpisi omiaan.

Ihan kauheeta, jos mamma lähtee lomalle eri paikkaan kuin meitsit. Sitten ei muuta kuin turvaudutaan toisiimme, Aikku ja mää. Mä joudun sit pitään huolta Ainosta, kun se on niin paljon nuorempi. Veljeys velvoittaa!

Tänään me oltiin kyllä juoksemassa Otson kans. Tosin, Aino seurusteli akkojen kaa ja me jannut paineltiin pitkin pihaa. Ekaks katottiin kumpi saa toisen kiinni. Oltiin natusilla niinku.

Välillä lutrattiin paljussa, kun tuli vähän kuuma.

Loppuvaihees oltiin niin poikki, et leikittiin vaan piilosii. Tossa mä haen Otsoo ja oon ihan pihalla, et missä se on.

Mamma sen äkkäs, mut mä en niin helpolla. Se tuoksuu kyllä vähän ranskalaiselta shampoolta, et ois pitänyt löytyy.

Hyvän piilon oli löytänyt.

Jos toi mun aavistus siitä, että meidän perhe hajoo ihan tuhannen päreiks seuraaviks päiviks, mä kerron siitä sitte erikseen. Huhhuh, vattanpohjasta kourasee, kun ajatteleekin!