Mun uus nimi on eilisestä lähtien; olen Waldo "Lurjus" K.

Juttu lähti siitä, kun me heti aamusta lähdettiin tiettömille taipaleille Silmukkametsään. Me Ainon kaa otettiin lämmittelykierros...

...jos toinenkin.

Lämmittelyn jälkeen jätettiin kamera jemma -nimiseen paikkaan ja lähdettiin ettiin sienii. Ai jukra, miten me kirmattiin, mut ei menty hirveen kauas mamista. Se oli tyytyväinen, kun sai rauhassa poimia niitä suppiloitaan. Välillä haettiin kalkkunanamii ja sitte mentiin taas. Aamupala kun oli jäänyt väliin jostain syystä.

Vaiks kuin kauan me oltiin ja tultiin taas ottaan namia. Mami teki virheen ja yritti ottaa mut kiinni, koska oltiin jo melkein takasin autolla. Väistin ja annoin ymmärtää, et anti olla viiminen kerta, että yrität tollasii. Minä päätän ite, milloin pois lähdetään. Turha edes yrittää jollain kevytkalkkunanakilla. Millanenhan semmonen kevytkalkkuna oikeesti on noin ulkonäöltään - nehän on aikas jötiköitä, ne tavalliset.

Mä sain pualtoist tuntii kiusattuu mamii. Yhdessä vaiheessa mä sain jonku riistan hajun nenuuni ja annoin mennä takaisin syvälle metsään. Sinä aikana Aino ja mami oli käynnistäneet auton ja lähteneet pois. Mutku mä en oo mikään eilisenteeren poika, juoksin niitä vastaan metän kautta yhelle kalliolle, jonne se tie vie ja jonne arvasin että ne tulee.

Kiusanteko on ihanaa!

Kiusaa tekee tämä vuodatuskin, kun se kolmen kuvan jälkeen ei huoli enää kuvia ennku kai myöhemmin.

Jatkuu iltapäivällä...

 Iltapäivän edit:

Tossa alla mä lurjustelen:

 Sit alko mamman syke tihentyä ja verenpaine lähestyä skaalan loppupäätä:

Jumpen hauskaa mulla oli ja vettä tuli taivaan täydeltä!

Lopuks Aikkuki poltti päreensä ja oli mulle vihanen. Hahhaa, sanoin minä.

Sitten se umpikiärä mami keksi juonen viedä mut yhteen vastustamattomaan paikkaan ja nappas mut kiinni. Nyt se väittää, että sotasuunnitelma tämän käytöksen korjaamiseks on tehty. Ans kattoo seuraavalla kerralla!

Rangaistus oli kyllä melkoinen, kun en ollut kun ehtinyt kotona kuin turkkini kuivattaa, niin taas mentiin ja tällä kertaa Rontixiin trimmattavaks. Mä en jaksanut temppuilla paljon yhtään, mitä nyt loin murhavii katsei mamiin päin, että "piti sitten taas pistää paremmaks; aina se viiminen sana!".

Nyt mä sit näytän tältä:

Ja eilen illalla tältä. Aino lämmitti mua poloista luontokappaletta, jota kaikki mummielestä vaan kiusaa:

 

Uusia kujeita tulee taatusti.