....Useimmista muista nisäkkäistä poiketen orava on selvästi päiväeläin. Suomenkin nisäkäslajistossa orava on ainoa aidosti päiväaktiivinen laji. Oravan reviiri on muutaman hehtaarin laajuinen. Se rakentaa useita lähes pallon muotoisia pesiä liikkumisalueensa sisälle. Pesät sijaitsevat korkeissa puissa, yleensä kuusen tai männyn oksilla, mutta myös linnunpöntöt käyvät. Sisältä orava vuoraa pesät naavalla, ruoholla, sammalilla, lehdillä ja muilla täytteillä. Talvella pesät ovat lämpimiä. Ollessaan pesässä orava sulkee sen kulkuaukon. Oravat myös kätkevät ruokaa varastoon maahan tai puun koloihin. Orava muistaa kätköjensa sijainnin suurin piirtein, ja löytää ne lopulta hajuaistinsa perusteella. Oravat voivat myös kesyyntyä hyvin kesyiksi ihmisten läheisyydessä. (Lähde Wikipedia)

Mulla on kaks tuttuu, joita mä vihaan ja rakastan yht'aikaa. Niitten nimet on Olli ja Olavi Orava. Ne on joka päivä meillä kylässä. Ei kylläkään vielä sisällä asti, mutta pihakuusissa ne melskaavat. Mun ajatukset pyörii näissä kavereissa koko ajan ja mä kyllä pystyn kytsään niitä siellä  vaikka kaks tuntii. Se iso kuusi on niin tihee, että sateellakin sen alla pysyy ihan kuivana.

Mami, joka yleensä on oikeessa, sano, että mä joudun vysioterapiaan ton kyttäämisen takia. Niska kuulemma kipeytyy. Sit se vielä sanoo, et ne Olli ja Olavi tekee mulle kiusaa ja että joku päivä ne menee liian pitkälle ja päätyy mun ravisteltavaks. Voisin mä niitä vähän piestä, ei silti. Ärsyttää, kun ne tulee keittiön ikkunan taa keikisteleen ja mun on taas mentävä niitä moikkaan. Tossakin Olli kääntää mulle sen suklaatipuolen. Naksuttelee ja syö käpyjä.

Joskus Aikku tulee sättään siihen operaatioon mukaan ja se on ärsyttävää. Se kun haluu aina leikkii ja mä taas haluun vaan odottaa sitä ratkaisevaa virhettä kurreilta. Et yks niist sit tömähtää mun nenun eteen.

Muuten  meillä on ollut kiirus viikko. Aino kävi Rontixissa trimmattavana ja on nyt hirveen olevinaan. Mua ei enshätään rimmata, kun ei oo oikein, mitä nyppis. Mistähän se johtuu? Ehkä siitä, että mä oon muuten niin komee. Jos olis vielä kerroksittain karvaa, niin överikshän se menis!

 Otsukka kävi kans perjantaina rimmissä. Mä en oo vielä nähny sitä, mutta komeen pannan se on näköjään saanu sillä reissulla. Äijäpanta ja kuulemma väriltään sopii hyvin Otsolle. Ennen rimmausta Otso oli meillä ja me juostiin matot kasaan ja oli hauskaa. Hetkeks se hiljenty ihmetteleen, että mun takaosa on niin kevyt. Siellä ei kilkata mikään ja elämä on laiffii silti.

Mamuska sanoo, että musta on kehittynyt ylihuumorintajunen veijari, kun pääsin niistä nuoruuden kriiseistä. Oonkin muuten aina hyvällä tuulella ja aamut on kaikkein ihanimpii, kun saa herätellä porukoita ja sitten mennä ite jatkaan unii tai paremminkin suunnitteleen päivän kolttosii. Aikulla on joku kamala kehitysvaihe, se on niin vaikee, et meinaa meitsiltäkin pinna palaa joskus. Näykkii ja rähjää niinku mikäki. Mut se täyttikin vast kaks. Mä oon sentään jo 2½ v!