Moiks, minä Aino A., sain vongattua itelleni vähän aikaa tulla koneelle. Waldolla on muuta puuhaa, vaiks se muuten onkin aina äänessä.

Meillä oli ja on joskus vieläkin yks parsonal trainer, Isa. Isa aina opetti mamskulle, et koiran luoksetuloo opetetaan toistoilla. Jokanen onnistunut luoksetulo on niinku laittas rahaa lompakkoon. Sivumennen mainittuna, mun lompsa on ihan pullollaan, pian pitää mennä pankkiin tallettaan ne. Kai niil on holvissa tilaa?

Toi mun bestis Waldo on semmonen pummi, et sillä on aina matti kukkarossa. Ihan sen oma vika, kun se on tulevinaan, mut sit ei tuukkaan. Se ei oo tajunnu, että ihaninta elämässä on tehdä mami onnelliseks ja saada suu makeeks paistinpalasta tai kananmurusesta! Tyhmä!

Asialla on Waltsun kannalta se huono puoli, et esimerkiks niis metsis, missä se karhukin Turun saaril teutaroi, menee teitä niin läheltä metsii, et mami ei päästä Waltsuu irti ollenkaan. Siitä kun ei tiedä, mihin se huitelee. Eli se jää kotiin. Siitäs saa, mokoma!

Tänäänki me lähettii mamin kaa heti aamusta liikkeelle ja et oli kivaa.

Tossa mä tarkkailen, et näkyyks sitä nallee jossain. Oltais voitu ajaa se pois niiltä saarilta ennenku se rassukka ammutaan.

Tossa yläkuvassa näkyy mun takana kaatunut puu ja mä en oo ihan varma, tönäsinks mä sen nurin, kun juoksin tottelemaan mamille. Voi hyvin olla!

Mami kyttäs enempi maahan. Me ei tajuta, miks ihmiset sanoo, että niitä mustii torvii vai mitä ne on, on kamalan vaikee löytää. Nehän ihan huutaa, et poimi, poimi, me halutaan sun kuivuriis.

Kassillinen noita ja suppiloi me kannettiin kotiin. Waltsu tiesi heti, missä oltiin oltu ja oli hirveen mörtsi. Mitäs ei tottele!