Nyt on maailmankirjat sekasin. Aino oli puolpäivää poissa ja sitten se kannettiin kotiin. Mä oli jo muutenkin hermona, olinhan jo yhden siskon menettänyt. Onneks se oli hengissä, mutta ei kyllä ollut tuntevinaan. Kiltti kun on, ei murissut eikkä pörissyt mulle. Ekaks mun piti taluttimessa käydä moikkaas sitä, mut kun mä tajusin, että sillä on tosi kurja olo, oon koettanut olla ja ollutkin herrasmies. Mulle hyvin luonteista.

Mua hämmensi ja suretti ja menin sen häkin viereen maate, mutta ei mulle uni tullut. Jos toi tunne on vähänkään niinku mun eka ja toivottavasti viimisen narkoosin jälkeen, ei oo tytsyllä kiva olo.

Mami valvoo ja Aikku kävi jo pisulla ulkona, Ja Aikku ei ois Aikku, jos se ei ois syöny vähän kanaa riisiliemessä. Sinne meni että hujahti! Ainoooo, parane pian, mä tarviin sua!!