Mun nimen pitäis oikeesti olla Reiska. Remontti-Reiska. Mä olen ollut korvaamaton apu pappalle keittiöremontissa. Viime viikollakin mä olin kymppinä, kun uuden tiskipöydän alle laitettiin jotain putkii ja letkui. Papi ei onneks hermostunut yhtään, mut sitten mami otti meidät molemmat piiitkälle lenkille. Olin kummiski antanut niin hyvät ohjeet, että homma oli valmis, kun me tultiin takasi. Papi osaa, kun sitä ohjaa vähän. Tossa kuvassa mä katon, mitä hommasta oikein tulee.

Muuten on ollut vähän tylsää, kun kaikki hääräilevät jotain eikä me oo oltu metsässäkään miesmuistiin. Siitä hyvästä me ollaan saatu kaikkii muita virikkeitä. Niiku tää, jossa taas Ainon piti olla parempi. Mua alko ujostuttaa ja vaiks ihan hyvin olisin tienny, miten toi toimii, annoin Aikun ensin aloittaa sen touhun. Noitten nappuloitten alla on siis pieniä nameja jemmattuna. Ja jos namista on kyse, niin Ainohan osaa vaiks mitä.

Sit mä päätin vähän vakoilla hommaa ja tulin kurkkimaan, et miten se oikein ne namit sieltä onkii.

Heti, kun olin snaijannu ton jutskan, päätin näyttää Aikulle, miten miehet tän ankaran ajatustehtävän hoitaa kotiin. Se menee näin:

Mun mielestä tosta näkee, miten hyvin mä hallitsen ton virikkeen. Tosin, noita nappuloita olis ollu kiva pureskella - olisin kyllä virittynyt siitäkin.

Nyt tää meidän kaaos alkaa mennä niinku takaspäin, eli seiniä tulee sinne, mis niitä ei viikkoon ollu ja täl viikolla tulee lattia, mistä me Aikun kaa ollaan tosi-ilosii. Saadaan taas syödäkin sivistyneesti, vaikka Aino sitä ei kyllä hallitse, vaikka olis mormoria lattia. Vai mitä se nyt oli taas.

Huomenna mami menee Kix-tädin kans kattoon kaapinovia, lattiaa ja kaakeleita, vaikka tätskä ei taida kaikkea vielä ihan tietääkään. Me jesaataan papii sillä aikaa ja pärjätään kyllä.