Minä, Parsontytsy Aino, olen sairaslomalla. Kaikki alkoi siitä, kun me yks aamu käpyteltii mamin kanssa Vettoriin, joka on ihan tossa meidän kulman takana. Olin ollut vähän paastollakin siinä ja sekös mua kummastutti, kun en saanut matkalla yhtään "nätisti" -namia. Niitä saa yleensä, kun kipittää mamin vasemmalla puolella.

Siellä oli se kiva Sari-lääkäritäti, joka otti mut samantien mukaansa ja mami lähti jotenkin surkeen näköisenä ulos. Eli mun ei auttanut kuin tyytyä kohtalooni. Sitten mulle tuupattiin toupingia suoneen ja alko väsyttää ihan hirveesti. Mutku mä oon terrieri, heräsin aika pian ja jopa oli kumma olo! Huippas, en oikein tunnistanut mis mä oon ja semmosii. Niillä siellä klinikalla on sellasii niinku hotellihuonei, jommosessa mä heräsin. Ja muakos alko laulattaa! Siellä linikalla ei kauan niitä sulosointuja jaksettu kuunnella ja soittivat, että saisin vetää seuraavat aariat ihan kotona. Mami ja papi tulivat ja vaikka ovi respasta sinne hotellin puolelle oli kiinni, tunnistin äänet ja vedin sen korkean C:n, joka saa kaikilta veren hyytymään.

Kotona istuskelin häkissä se järkyttävä tötterö päässä ja mulla oli kamee olo. Nukuin ja porukoitten iloksi vähän lauleskelin. Sitte mulle kerrottiin, että multa on poistettu se paikka, jossa koiravauvat kasvais, jos niitä olis tulollaan. Mulle ei enää tuu siis vaaveja. Hmm, mitä mä teen kaikkien mun ihailijoiden kans? Pitää miettiä.

Sitten mun ruuansulatus alko kränätä enkä saanut millään tehtyy sitä isoo juttuu. Mami ei ees nukkunut viikonlopun öinä, kun vahti ja pelkäs jotain kamalaa. Olin kyllä itte ihan pirtsakka muuten. Maanantaiaamuna sain taas kyydin linikalle ja mut otettiin heti hoitoon, mut ne ei ollu niin rankkoja kuin eka kerralla. Tulin pian taas kotiin ja mulle ruikattiin lääkettä suuhun ja mä söin keittoa.

Meidän ruokavalio on nykyisin kanajauhis-, kalkkunajauhis- tai naudanpaistijauhiskeittoo vihannesten kanssa. Ne on muuten sitten tosihyviä. Waltsu vetelee samaa ruokaa, kun on niin solitaarinen luonne. Sitte mun ruokaan lisätään vielä vi-sipliiniä, joka lisää kakkadisipliiniä mamin mukaan.

Hommat hoituu nykyään ja oottelen saikkarin loppumista, että pääsen lopulta vähän juoksemaan vapaanakin ja tosta tötteröstä eroon. Se on muuten uus sana mun suomenkielen sanavarastooni. Tiedän varsin hyvin, mitä tapahtuu, kun kuulen sanan "tötterö". Niin sitä pieni koira oppii.

Ulkona mulla on jussipaituli päällä, ettei masu likastu. Se on ihan kivaa, kun se paita on aika söpö.

Waldon ois aika saada kunnon pöllytys multa, mutta se saa odottaa ens viikon alkuun. Sit alkaa kyllä tapahtua.

Kiitos kaikille mua hoitaneille, ylikivoille hoitajille ja erikoisesti Sarille, joka oli aina valmis vastaamaan mamin kyselyihin. Se setälääkärikin oli kiva ja vähän hymyilikin mulle, koska taidan olla aika söpö.

On kiva parantua ja aloittaa ravaaminen metsissä ja Waltsun hoitelu. Hokasin muuten heti, että saan erikoispalveluu ja käytän sitä törkeesti hyväkseni. Esimerkiks tosta sohvalta mä en hyppää alas, jos mun palveluskunnasta joku on paikalla. Annan nostaa itteni alas. Jos porukat on poissa, hypin kyllä ylös ja alas. Näin saa nostettuu ihan sivutuotteena palvelutasoa täällä Waltsun ja mun kotona.