Likat on tyhmii. Ainakin toi meidän mammanlikka Aino. Tänään noustiin tosi aikaisin, syötiin ja lähettiin lenkille. Sato räntää ja tuuli aika kovin lounaasta. Lounas tässä tapauksessa ei oo mitään syötävää, vaan ilmansuunta. Kuuntelen sen verran tota Vorecaa, että tajuun näitä sääjuttuja.

Heti, kun päästiin portista ulos, Aino löi tassut sohjoon pystyyn ja kieltäytyi jatkamasta matkaa. Mamsku veti sitä nahkoineen perässä jonkun matkaa, mutta sitte poltti päreeensä ja toi Ainon kotiin. Me tehtiin sitten semmonen lenkki niinku miehelle sopii (mä oon siis se mies). Aikkuparka pelkää, että tassut ja masukarvat kastuu.

Se on mamman pilaama yksilö, vaiks mami ei sitä myönnäkään. Ei tommonen pärjäis missään luolilla tai muualla oikeissa töissä. Heti se vaan sanois, että annetaan sen ketun olla rauhassa ja mennään johonkin syömään eväitä.

Se osaa katsoakin niin surkeena, että kaikki vaan säälii sitä.

Mä laitan tohon alle kuvan, joka on melkein päivälleen vuoden vanha. Silloin ei ollu sohjosta puhettakaan!