Mä joteskin tykkään tosta meidän pikkuriiviöstä Ainosta. Ei sille voi mitään, vaiks kuin haluttais piestä se maanrakoon, se osaa kattoo niin kiltisti ja väläyttää niitä silmiään niin, että siellä aina vilahtaa sitä valkoista. Vaiks mä muljuttaisin silmiäni miten, ei sieltä mitään valkosta näy - ruskeeta vaan.

Tässäkin mä yritän puolustaa yhtä viimisistä linnoituksistani eli kompostia ja kottikärryjä, mutta eikös tämä Pikkujämsä tee kaikkensa murtaakseen rintaman!

Jää mulle sitten vielä Vaja. Vajassa on talvella hiiriä ja sinne eivät mimmit tuu hääräämään - se on mun pisnes.

Kuten näkyy, osaan mä pistää hanttiinkin kaiken maailman satunnaisille hiirenmetsästäjille! Mä oon sentään mies!

Nyt se mun tytsykkä on trimmattu ja maailman kaunein mun silmissäni (kattokaa esittely, siellä on kuva meistä). Perjantaina musta tulee kans ylikomee ja sitä ja uutta kuvaa ootellessa nähdään ja kuullaan pian!