Mamsku sano tänään papsulle, että pian se selkä taittuu! Pelästyin ihan hirveesti, mut sitte tajusin, ettei ne puhuneetkaan meiän tai omista selistään, vaan talvesta. Eli siitä, että täällä on ihan liian kylmä ja pian kuulemma tulee kevät ja rillauskelit! Että oon ollukin ilonen koko päivän. Juoksin vaan mamin perässä vetonaru suussa ja haastoin sitä vetämään rillikelejä ootellessa.

Aamulla oli kyllä niin vilposta, että kenenkään selän taittumisesta ei voinut olla kyse. Aino sai taas töpsöt jalkaan ja oli niin menossa, niin menossa!

Tietty se oli jo eka askeleilla ehtinyt sotkee taluttimen jalkoihinsa. Sen se osaa! Mamman selkä taittuu kumman hyvin, kun se nostelee Aikun jalkoja naruista. Mä osaan sen homman ihan yhdellä peppun veivahduksella! Mut mä oonkin mä!

Ei siitä lenkistä pitkää tullut, kun mun tassut alko palella. Mälsää oli olla ämmämäinen, mutku toisella on fleeset jaloissa, niin mikä siinä on mennessä?

Kotona sit mä lohduttauduin turkiksenpalalla, jonka naapurin Eila-täti on mulle antanut. Aino snoppaili toffeleissaan. Höh, likka!

Loppuviimeks me oltiin ihan poikki ja vedettiin tirsat aamuauringossa. On meillä aika rankkaa, kun porukat nousee jo auringon noustessa ylös! Ei me heti rynnätä kehiin, mutta kun mami kilistelee vermeitä alhaalla, venyttelemme ensin perinpohjin ja sitten lähetään lenksuileen. Sil'aikaa papsukka paistaa meidän sapuskat! Millon jauhista ja vihanneksii, joskus riisii siihen tykö eikä se ikinä unohda meidän Jumekaa, jonka mamsku joskus unohtaa, jos se on meidän Fräulein. Ippä on Karsoon, ja hyvä sellanen.

Nyt se selkä kuulemma on Vorekan mukaan ihan taittumaisillaan. Mä haluun rillimakkaraaa!!!!