Mamma on ihan paniikissa, kun lehdet kirjoittavat metsien olevan pullollaan sieniä. Koskaan ei osata päättää ensin, että mihin mennään. Tänään kuitenkin lähettiin paikkaan, jossa en oo koskaan ennen ollut. Se vasta oli mesta!  Mulle tuli heti kättelyssä ihan hirvee kiire, kuten kuvasta näkyy.

Sitten mä vähän rauhotuin, niin että mami sai otettuu kunnollisemman kuvan. Sen kameran tai kuvaustaitojen takia olis ollut parempi olla hankkimatta pastoria, joku Cottonen ois varmaan helpompi kuvattava.

Mä sain ravata edestakaisin ja ympäri ämpäri ja talloinkin varmaan sata sientä tuusannuuskaks, millä ei oo väliä, kun sanomalehdet ei tunnetusti valehtele. Svamppuja siis riittää. Mami sano, että nyt niitä on niin paljon, että olis kiva ottaa joku kaverikin mukaan, ei tarviis varjella niitä paikkoja. Mutta se tulee kuulemma niin kalliiks, kun pitää ajella tuhannen mutkan kautta, ettei kyydissä olija lopulta tiedä, onko se Liedossa vai Ruissalossa. Siihen taas menee enmmän bensaa ja tulis halvemmaks käydä torilta ostamassa ne sienet.

Tosta hurjasta rynnimisestä mulle tuli jano ja tunnetusti mami unohtaa otta mulle vettä mukaan. Ei hätää, sissit pärjäävät kyllä!

Ihana suonsilmäke! Ja mun jalat  sai oikeen mutahoitoo. Mahtaa ne nyt olla puhtoiset ja sievät. Tosin niitä tarkasteltiin lievästi paheksuen, mutta syksy kuivaa, minkä kastaa. Siellä oli paljon sellasiikin sieniä, joita ei oikein uskalla poimia ja vaikka vielä poimiakin, mutta ei syödä. Niinku nää. Ihan nättejä olivat, mutta jätettiin sinne. Nämä kasvoivat parikyt senttii maasta puunrungosta. Mamsku sano, että se on lahottajasieni. Emmä kyllä semmosta söiskään - lahoaisin vielä siihen paikkaan!

Me oltiin melkein kolme tuntii matkassa ja nyt olen vedellyt hirsiä tähän asti. Silti mä lähtisin uudelleen vaiks heti, mutta mami sano, että reissu per päivä saa riittää ja siinäkin on hauvelilla tekemistä. Hauveli! Että kehtaa. Sanois edes, että siinäkin on hurmaavalla uroksella ihan riittävästi töitä.