Olenhan mä aina ollut vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostunut, mutta nyt alkaa tuntuu siltä, että tässä maailmassa on asioita, joista mulla ei ole ollut aavistustakaan.

Viime perjantaina nostin jalkaani puiston lehmuksen juurella. Ihan pokkana ja lupia kysymättä. Jesses, että teki höpöä ja olin vähän leuhka! Enhän ollut ottanut nostetulla jalalla tukea puusta kuin aika vähän. Hyvin meni ja mamma katto poispäin. Ihanku sitä olis naurattanut, mutta ehkä se näki jotain tuttuja kauempana.

Olen sittemmin harrastanut jalannostoa tämän tästä, vain jos ei puita ole lähellä, annan olla  ja nöyrryn tyttöpissaan. Portinpieliin ei kuulemma saa nostaa jalkaa, mitä mä en kyllä tajuu. Yhden ainoan kerran menin nurin, kun tuli joku pieni maanjäristys tai semmonen just, kun nostin jalkani. Ehkä se oli jotain 0,1 Richterin asteikolla, niin että seisomagraafitkaan ei huamannut sitä. Vai onko joku kuullut, että Hähäheikkilässä järisi? Ehkä joku tavallista herkempi hurmuripoika on voinut sen huomata  - ai niin, eihän täällä ookaan niitä kuin yks. Eli lookisesti se oli meitsi.

Juhlan kunniaks mentiin yhteen ihqu-kauppaan ja mami osti mulle tosi miehekkään pannan. Enks oo aika komee ton leveen pannan kanssa?

Se punainen sydän siellä vähän häiritsee kokonaisvaikutelmaa, mutta se kuulemma pian vaihtuu.

Tänä aamuna se todellinen järistys sitten tuli! Pahaa aavistamatta yht'äkkiä nurkan takaa kurvasi ihanin olento, mitä olen elämässäni nähnyt! Se leidi oli aika iso, sillä oli  mustavalkoinen, vähän takkuinen turkki ja ihan vähän eleganttia harmaata kuonokarvoissa. Mamma sano, että se on seropi. Rakastan seropeja. Ja se tuoksu! Leukani vaan väpätti, kun pääsin lähemmäs. Mä luulen, että tykkään kypsistä, vähän vanhemmista tytsyistä. Nyt pitää kattoo, että iltakävely osuu samoille seuduille; ties, vaikka me kohdattais uudelleen. Vähän niinku salaiset treffit! Aaahh, että elämä on ihanaa!