Tänään oli iltapäivällä suht' lämmintä ja me lähettiin mamin kaa remmilenkille. Aurinko häikäisi välillä ja sain nostaa jalkaa jokaiseen puuhun, jonka ohitimme. Ohituksista sen verran, että mamma on opettanut mulle, että kun ventovieraita koiria tulee vastaan, tehdään pieni kiertolenkki ja mun pitää katsoo mamia. Siitä napsahtaa heti nakkia! Hieno homma, enhän mä haluukaan ihan kaikkia seutukunnan koirii tuntee. Pitää olla valikoiva ja tutut on tuttuja ja vieraat vieraita. Sakemannit (joita aika paljon kunnioitan) sanoo, että "Bier ist Bier und Schnaps ist Schnaps".

No, sitten hiekkatietä kulkiessamme äkkäsimme ihan vähän likaisen pipon maassa. Meitsi meinas ottaa sen mukaan, että josko siitä pesemällä jotain vielä jotain tulisi. Mami sano "YÄK!" ja mähän uskoin ja nostin jalkaa oikeen komeesti sen pipan päälle. Mammaparalle tuli kaamee onkelma, kun se funtsi, että pitäiskö se kaameus laittaa mun puhtaaseen kakkapussiin, tuoda kotiin, pestä ja viedä samaan paikkaan takaisin. Jos se vaiks on jonku ainoo pipa ja nyt se on mun pissalla höystetty. Mä aloin vetää kuin pentoliino poispäin  ja mamsku ymmärsi jättää pipan paikalleen maahan. Mami olis varmaan pessyt sen ja laittanu johonki minikrippiin ja vieny sinne, mistä se löytyki. Hölmö.

Me hiipparoitiin sitten yhteen salaiseen paikkaan ihan lähellä meitä, jossa on aita yhteen suuntaan ja toiseen pelkkää mettää. Siellä mami päästi mut pitkän neuvottelun (katso! lällällää jne.) jälkeen irti. Jösses, kun meitsi lähti meneen niin että Nasan ukotkin olis ihmetelly. Tuli takamuksessa niinsanotusti. Mutta että osaa mamma olla kierä! Se oli valinnut sen irtipäästöpaikan niin, että siinä vieressä kasvoi valtavan paksurunkoinen puu. Kun minä, "Raketti-Waldo" , olin juossu muutaman kymmenen metriä, huomasin, että mammaa ei ookaan missään. Uukkari ja samaa vauhtia takaisin. Se kieroluimus olikin sen puun takana piilossa ja vetelin ohikin, ennenkuin tajusin, että tossahan se luuraa. Rauhoituin pikkasen siitä ja tehtiin pieni matka yhdessä. Sitten mä sain namia välilla ja taas painelin menemään. Uus jekku oli sitten se, että mami poikkeskin polulta, vislas vaan, kun vilkaisin. Ei siinä auttanut muu kuin lähtee perään. Sain taas lihapullaa ja nuuskuttelin niitä syksyn ihanii tuoksui siellä. Sitten tulinkin ilman jekkuja mamille ja jatkettiin matkaa remmissä. Oli kivaa ja huomenna mennään meiän satumetsään vähäks aikaa. Mamma on niin känkkäränkkä kähisijä tällä hetkellä, ettei se varmaan jaksa pitkää lenkkiä. Nyt jo valitti, että on niin hikikii.

Kaatosateessa me tultiin himaan, mamma rutikuivana, kun se oli nähny ne pilvet ja sillä oli hyvät vermeet päällä, mutta oisitte nähneet meitsin! Epistä.

Sit ku mä olin vähän kuivunut eli kuivatettu, mä otin Tikrun ja menin mun lempparipaikkaan sohvalle.

Huomenna kuulemma mummolaan Jussi-enon ja Kicka-tätskyn kaa. Kiva-kiva-kiva! Mahtaaks mamma ottaa kameran mukaan. Sen , jonka se on joteski taas saanu toimimaan. Se pieni on moro ja molskis, mami odottaa vakuutusyhtiön päätöstä.