Oltiin tässä mummolassa. Aina, kun menen sinne, mummi on sohvalla olkkarissaan. Heti, kun pääsen sisälle, juoksen sinne ja suukottelen mumskun niin kypsäksi, että se jaksaa nauraen nousta ylös. Ihan vaatimattomasti voin todeta, että oon sen jengin keksipiste. Siellä on nimittäin aina keksejä ja vaikka mami yrittää tyrkyttää jotain ihme kinkkukuutioita, niin kyllä mummin kaurakeksit vievät voiton!

Mami usein ajoittaa meidän suukkoterapiaistunnon niin, että Jukka-eno tulee töistä sinne. Niin nyttenkin. Mami sano, että Jukka-eno tulee ja mut istutettiin Susalta perimälleni tuolille kattoon ikkunasta. Tässa alakuvassa mä katson.

Jukka-eno siis tuli ja taas piti pusutella. Hoitelin sen korvaa ja se sano, että hei, ei se oo siankorva, vaiks joskus vois luulla. Mami nauro kippurassa enkä mä tajuu miks. Voihan sen korva joskus olla samanlainen kuin possulla?

Semmosta se on, kyllä mun pieneen parsonsydämeeni mahtuis vielä parikin mummoo tai pappaa. Tulen kyllä suukottelemaan tarpeen vaatiessa. Pistäkää vaan sana kiertämään!

Vielä yks erittäin tärkeä juttu. Mulla on uus läppäri!! Nyt ei kellään oo nokan koputtamista,  jos haluun nettiaikaa. Saavat mamma ja pappa veivata sitä vanhaa romua alakerrassa, kun itse istun ja pidän silmällä katutapahtumia ja vaan suollan tekstii. Sen vanhan koneen kanssa voi föönata tukkansa, sellaista tuuletusta se pitää enimmän aikaa ;o) Mamma ähelsi uuden koneeni kanssa yömyöhään, mutta se sano, että tuli turhaan ostettua keppanaa kaappiin, kun kaikki meni ihan itestään kohdalleen. Se oli oikein tyytyväinen itteensä. Äsken se sai Picasankin toimiin tältä koneelta, joten ryntäsin heti hommiin.

Ja voin vaikka lähteä reissuun ja ottaa läppiksen mukaan. Aika makeeta!