Oltiin tänään pienellä lenkillä, kun hetkeks lakkas satamasta. Me mentiin tosta ihan meidän portilta yhtä polkua, jossa näytti tosi kauniilta, vaikka lehdet heittävät hellureita emopuulleen. Kyllä; mami sano!

Mä löysin sieltä sitä sun tätä, kun mamma vaan haaveili ja katteli ympärilleen. Kerran aikasemmin mä löysin sieltä lihapiirakanpuolikkaan - kandee siis tutkii. Silloin nousi kyllä iso haloo! Mä luulin, et mami haluu ite sen piirakan ja annoin sen sitten. No, eikö se heittänyt sen pöheikköön kaikkien ulottumattomiin. Hiiret voi olla syöny sen sitten. Toivottavasti joku, se oli nimittäin hyvää!

No toi maku oli kyllä' vähän yäk, ettei olis ollu etana!

Matka jatku ja mamsku otti pari syyskuvaa niistä puista, joiden lehdet nyt on päättänyt pudota maahan. Kyllä mä ihmettelen! Mitä me ens kesänä sitten tehdään, kun ei oo lehdistä varjoo? Kattellaan, jos ei mami kekkaa mitään, niin joku viisaampi sitten.

Sit kun niitä lihapiirakoi ei löytyny, vaiks leipomo on ihan vieressä, mä hokasin maassa risun. Siis ihan oikeen risun. Se oli kanssa melko makoisaa. Pureskelin sitä siinä sitten.

Olen muuten Waldo the Isohammas, jos ette vielä tienneet!

Mami sanoo mua tähtisilmäks, kui?

Sit me tultiin oikeesti sen lihapiirakkaleipomon ohi (kyl ne leipoo muutakin, mut ne piirakat tuoksuu meidän pihalle asti aikaisin aamulla. Onneks ei enää mennä pihalle aikaisin aamulla. Siellä mami tapas yhden tuttavan ja jäi jutteleen. Siellä leipomossa on aina jengii kahvilla ja semmosta. Katu on vähän mitä on, se muistuttaa jotain järvialuetta, kun siellä on niin isoi lätäköi. Mamma ei huomannu, että kipitin sen jutellessa sinne tekeen kuplia. Kun sitä lätäkön pohjaa vähän polkee, sieltä nousee plop-plop kuplia. Ne on jänskiä!

 

Kuplia - ihania!

Kotimatkalla mami hokas vielä yhden pietaryrtin, joka oli täydessä kukassa. Ne on kuulemma kummalisii, kun ne vaan kukkii ja kukkii, kunnes se lumi tulee päälle. Lunta en oo vielä nähnyt - kaikki vaan on valkosta, sanovat. Jännää!

Puutarhassakin on vielä pari kasvii kukassa. Tässä on se, jolle Muumimamma olis jo ennen juhannusta laulattanu sahaa, kun se näytti olevan ihan moro. Muistan, kun mami sano sillon, että se kukkii vielä lokakuussakin. Tässä on totiste asiasta!

Lisäks meidän seinustal on alkanu uudestaan kukkiin joku jaloritarinkannus. Pienii ja hentoi ne kukat verrattuna kesäisiin, mutta silti! Nättejä ovat tai olisivat, jos mami sais aikaseks siivota sen kukkapenkin muusta röhnästä.

Vähän säälittää tommonen kukka. Ei kai enää mitään pörriäisiäkään oo?

Kotona mami on aloittanut kampanjan jotain ihmeellistä syystepressioo tai väsymyst ä vastaan. Se siivoo kaikkii paikkoi ja laittaa kukkia sinne sun tänne. Nää on syklaameja - ei siis suklaanameja, niinku helposti kuulee. Mustis ja Mirris olis ollu koirien suklaata, mut mami ei ostanut. Törkeetä - itte se vetelee jotain vatseriinoi alvariis. Tossa alla on sen uusimmat rontit.

Saa lyödä vetoo, kauanks nää meillä rehottaa!!

Mukiinmenevä päivä - varsinkin kellarinsiivous otti voimille. Piti olla koko aika johtamas töitä, kun mami vaan siirtää tavaroita paikasta toiseen ja taas takasin. Pyyhkii jotain hyllyi - antais olla ja leikkis mun kanssa!