Nyt se sitten tapahtu! Koska ulkona on ainakin aamuisin jo pakkasta, mami on sitä mieltä, että on hyvä reenata jonkun palttoon tai villapaidan käyttöö, etten sitten vinkuroi vastaan, kun on tosipaikka edessä. Voi apua! Kaikki vaan siitä rimmauksesta, kun pohjakarva on vielä sitä sun tätä ja päälikarvaa on tai ei oo. Hohhoh! Tällä se alkoi ja pakko oli laittaa silmät kiinni, kun niin hävetti:

Tää on niinku talvirotsi, joka vaatis vähän isompaa rinnanympärystä, mutta sehän kasvaa näin komeelle jannulle aika nopeesti.

On kuulemma turvallinen takki, kun noi oranssit hohtaa pimeessä ja sen voi pimeellä kääntää kokonaan toisin päin, niin että mä hohdan kuin kiiltomato pakkasiltoina. Täytyyks tää hyväksyy?

Tarina ei loppunut ollenkaan tähän koettelemukseen, mami oli vaan tyytyväinen, kun tää sopii pojillekin niin, että Isokynä jää pakkasen puolelle eikä takin sisään.

Koettelemukset jatku, kun päästiin kotiin ja samalla alkoivat mamin ongelmat. Eka näkyy tässä; villapaitaa oli takaa pakko kääntää taitteelle, kun pippeli tosin olisi ollut lämpimässä, mutta nosta siinä sitten jalkaa ja tee ittes vielä naurettavammaks kun olet pusakan kanssa ja kaverit arvaa, että tää on kyykkypissisten eli LIKKOJEN pusakka!

Miten tollaseen neuleeseen saa halkion helmaan masun alle?

Mamma ei oo mikään käsityötaidon mestari, mikä taas näkyy alakuvassa. Hauiksilla on varaa kasvaa, mutta tääkin peittää kriittiset paikat ja ollaan lähtöpisteessä. Toki noita etutassunteitä vois vähän ommella kiinnemmäs, eittei kainalot jäädy, mutta se halkio!

Mä taidan inhota talvee jo ennenkuin se on oikeesti alkanut!

Onneks mammalla ei oo enää enempää rättejä, joita ehdotella mulle. Tai sitten sitten on, muttei se raaskinut enää kiusata mua.