Nyt oli muumimammalta mennyt jotenki psasmat vai mitä ne on iha sekasi! Ennen aamukaheksaa se täräytti pemarilla pihaan ja toi meille jotain valkoista. Mä ajattelin, että jouluun on vielä vaiks kui monta yötä ja tossa se on lahjoineen. Lahja käveli kuitenkin itte pihalle ja se olikin Solo! Olin mä helpottunut, ettei sen vakavampaa. Me otettiin heti spurtit pihalla noin kättelymielessä ja sitten mentiin lämpöseen sisälle. Muumimamma kaasutteli töihin.

Mitäpä siinä sisarukset muuta kuin aloitettiin kisailu. Solo näytti mulle hampaansa, ihan puhtaat olivat! Me saatiin sit varmuuden vuoaks molemmat myöhemmin semmoset stiksit, jotka raikastaa hengityksen. Vaikka meiän hengitys on muutenkin raikas kuin kevättuuli!

Solo on vähän - siis ihan vähän - mua isompi, niin se ei päässy kumartumatta noitten tuolien alle. Sinne mä juoksin aina, jos se vähän innostu liikaa.

Levättiinkin siinä pikkuisen välillä ja sit meidät puettin ja me mentiin ulos! Solo lainas meiltä rotsii, joka sopi sille aika hyvin. Nätti oli pörröpää takissaan!

Leikittiin mun viestikapulan kans, mutta ei päästy yksmielisyyteen siitä, kuka sen ottaa.

Sit mä sain sen kapulan ja Soloa tais vähän riepoo se.

Mä taputtelin Soloa selkään ja lohduttelin. En ees tiedä, oonks mä isoveli vai pikkuveli sille, mutta mun velvollisuus oli sanoo, että kyllä säkin sen kapulan joskus saat.

Ja saihan se, samantien sillä oli jo klapi suussa. Ja taas vedettiin sitä.

Lopuks mä taisin käyttä metodii, joka ei ihan vastaa pelisääntöi. Mä otin sen rotsista kiinni ja sanoin, että tsop tykkänään, siskoseni!

Lopuks me vaan kirmattiin ja mentiin sitte sisälle.

Siellä piti tehdä siivous ennekuin Muumimamma hakee Solon kotiin. Me tehtiin se mitä hualellisimmin!

Mamma tarjos mulle vielä varmaan viiskyt kuvaa laitettavaks, mutta mä oon niin voipunut, etten jaksa!