Nyt näyttää siltä kuin meiän huushollissa olis ainakin kerran viikossa akkavalta. Solo tuli taas nimittäin käymään ja ne oli mamman kanssa niin kaverii, niin kaverii. Siinä pitävät yhtä, kun meikäläinen saa taistella joka lelusta ja suupalasta. Pahh!

Paitsi et oli tosi kivaa. Mami kerto, että sakemannit kysyy "bist du solo?", kun ne tarkottaa, et onks joku ihminen sinkku. Mun ei tartte kysellä, mä tiedän, et se on Solo. Näin aikasin aamulla, kun mami kävi ottaas Solkun vastaan ja mä järkkäsin sille yllärin. Luurasin kellarin rappusilla ja kun ovi aukes, hyppäsin suoraan Solon päälle. Niinku tiikeri tai joku muu kissa.  Hyvä, että Solo jotenkin toipu sitten ja päästiin alottaan päivän leikit. Tässä me kuiskitaan kuulumiset ekaks. Solo vähän vihjaili, että Legolle vois tulla pentuja tänä keväänä. Voi jestan poo! Sehän olis upeeta, sais taas lullutella vaaveja - mä niin tykkään.

Sitte alko se likkojen painostus. Lelut tänne ja sassiin. Kilttinä poikana mä tietty alistuin. Mähän saan niitten kanssa leikkiä koska vaan. Paitsi jos ne on nukkumassa kaapissa. Kyllä nekin vaan väsyy.

Me vähän kinattiin tosta luusta ennenku Solo tajus, että siitä pääsee, kun ottaa molemmat lelut itelleen.

Kuten näkyy, mä olin alkuun ihan tosissani. Siis ennenku mä tajusin, että turhaan.

Kyl mä sit pääsin vähän hellimäänkin Soloo. Se on niin söde, mä voisin vaiks koko ajan paijata sitä!

Kerran mä onnistuin ja nappasin kumiluusta kiinni. Vedin Soloo pitkin lattiaa ja mamii nauratti kamalasti. Sitku Solo ja Varamuumimamma oli lähteny,  mä otin kahen ja puolen tunnin tajuttomuuden tilan soffalla koko ajan tässä asennossa. Mami kävi välillä kattoos, et hengitänks mä vielä. No totta kai mä hengitän - senku vähän toipuilin.

Nyt me lähetään oikeesti kävelylle. Mul on nimittäin tietty tarve päästä ulos!