Me melskattiin Ainon kaa yöllä, mamma istu ja sen silmät vaan lupsu, kun me pidettiin kivaa. Oltiin jo nukuttu ja ladattu virtaa akkuihin. Sit mekin väsyttiin ja mentiin taas koisiin. Ulkona oli ihan h-e-l-v-e...anteeks tosi kylmä. Olin viistoist sekkaa ulkona eka kertaa, toisella uskaltauduin jo ihan asioillekin. Oli pakko.

Ainolle koklattiin Susalle kudottua, melkein iskemätöntä villapaitaa ja koska se nyt ei ihan pudonnut päältä, niin mentiin puoliltapäivin, kun muka oli lämpimämpää, vähän ulos. Oisitte nähneet sen pikkuisen - villapaituli vaan vipatti, kun viima puski läpi ja kakru (siis muahan ei einää luokitella kakaraks, tai mä en luokittele, mamma kylläkin) vaan tärisi kylmästä. Mami kaappas sen kainaloon ja rynnisti takaisin sisälle. Ei tommosta voi ulos tuoda näillä keleillä. Hahaa - se on varmaan jo juhannuksena sisäsiisti!

Tällaselta se näytti paitulissaan. Oli vähän vastahakonen modelli, joten mamsku piti kädellään sitä etäisyydellä. Se tulee aina nuoleen, kun sitä yrittää kuvata. Mä osaan sentään vähän poseeratakin. Mut kai Aino oppii hyvin, kun se on likka ja likat tykkää olla malleina.

Kun oltiin aikamme touhuttu, otettiin nokoset, mutta meille tuli erimielisyyksiä siitä, kuka missäkin nukkuu. Mä tykkään sen uudesta punkasta nimittäin.

Vähän on tilanpuutetta Ainolla, vaiks pieni onkin. Mä työnsin sen sitten ulos kopasta, ja menin patjan alle maaten.

Lookisesti se kyllä päätteli, että no, onhan täällä vielä yks koppa ja meni siihen loikoon. Se vaan kytsää mammaa niin, että jos mami liikuttaa varvastaan, niin se on hipihereillä. Kai se ajan kans menee ohi, ei sitä jätetä mihinkään yksin paitsi kotiin, kun me ollaan lenksulla mamman kaa.

Tämmöstä meillä on ollu tänään tähän asti. Nyt odotellaan, että toi kaamea pakkanen helppaa. Sit pistetään lumi pöllyyn pihalla!