Eilen oli muuten tosikiva päivä, mutta Ainulin kanssa en päässyt pihalle leikkimään. Varma kesän merkki on, kun mun amme kannetaan pihaan. Pikkasen mietitytti toi kastautuminen, mutta rohkaisin hurjan luontoni ja astuin ammeeseen. Kyllä se jäähdytti mukavasti!

 

Lopuks mä kävin kuusen alla kuivaamassa itteni. Kyllä mamma oli iloinen, kun osasin! Se ihan kiljui riemusta!

Mamma oli ostanut marketista kumisen vetolelun, mut ei siitä mitään iloo oo, kun Aino ei pääse leikkiin mun kaa. Ihmiset ei osaa äristä sillee hassusti, vaikka ne yritti tuurata Ainoo.

Sit olikin Ainon vuoro päästä ulos. Sillä oli ihan liian kuuma, mut ei se menny veteen. Likat on niin törppöjä.

 

Illemmalla pihalle tuli orava just, kun mami ja papi oli saaneet ruokansa pöytään. Se orkku meni kuuseen, jonka alla on meiän komposti. Hupsistarallaa, mä hyppäsin siihen kompostin päälle ja hoksasin, että sehän on kätsy, siitä voi hypätä yli aitauksenkin. Kauhee paniikki iski porukoihin ja kottikärryt käännettiin kompostin päälle. Nyt ne meinaa hankkii uuden, semmosen pyöreän muovisen. Se hyvä puoli siinä oli, että mamma heilutti possunfilettä mulle, että tulisin alas ja sain syödä sen. Oli hyvää!