Tänään meitä hämättiin oikein pahemman kerran. Mamma oli niinku oltais tekemässä oplikatoorinen reissu mummolaan. Käytiin kaupassa, me venattiin sen aikaa autossa jne. Mummilla oli sit kaikki hyvin ja vähän aikaa me viihdytettiin sitä. Niin kauan, kun mummi söi nimittäin. Pidettiin etutassuja sen sylissä, ettei puttoo tuolilta. Saatiin me sitten semmosta Kikka-tädin tekemää makkarajuttua palkaks. Jukra, et oli hyvää. Mummikin kehu sitä!

Mutta sit me lähettiin Silmukkametsään. Sen nimi on semmonen, koska se joku tukinajotie tekee silmukan lopuks eikä mikään tie jatku mihinkään. Sitte pääsin minä ulos autosta, mutta jäin venaan Ainoo. Varmistelin, että Riesakin pääsee jekkuloihin mukaan. Pääsi se.

Sitten mentiin julmaa vauhtia sata metrii poispäin ja taas sata metrii takasin mamman luo. Siirryttiin luontoretki -osioon.

Sit minuun iski joku kummallinen olo! Eka kertaa pitkään aikaan tunsin nakinmaun suussani aina, kun kuulin mamin pillinvihellyksen. Eiku sinne, ja sit se maku oli oikeesti mun suussani!  Tätä tehtiin vaiks kuin monta kertaa ja aina mä menin. Mamma vaikutti ihan oikeesti onnelliselta. Kumma, ettei se tykkää, kun seikkailen näkymättömissä! Aino sitä luoksemenoo nyt tekee päivät pitkät, mut se onki mamis.

Me löydettiin sieniäkin. Tai oikeesti, mami ne tais löytää. Se seiso ja tuijotti herkeemättä jotain sammalmätästä ja sit se putos polvilleen. Näin kävi monta kertaa, mutta mun kakkapussi (käyttämätön) tuli ihan täyteen jotain suppiloi. Sinä aikana me ravattiin Riesan kanssa kuin kahelit. Ainosta on tullu vähän koppava, en saa sitä enää paiskattuu kankaaseen ihan tosta vaan, pahuksesti se pistää hanttiin ja irvistelee. Typerä likka, sil on varmaan joku uhma- tai murrosikä.

Täs on meidän sato tältä päivältä. Nyt mamsku suunnittelee silmät kiiluen ilta-ateriaa. Mahetaaks me saada mitään? Ehkä jotain, kun mä olin niin sietämättömän kiltti tällä kertaa.