Ei, ei tästä tuu ruokaplokii, vaiks toi mamma niitä aina tuolla netissä kyyläileeki. Meillä ei oo vaan varsinaisesti uusii kuvii meistä ja sillo ei huvita jaella näitä viisauksia muille.

Me vietettiin itsenäisyyspäivää maanantaina - se oli hianoo, kun lippu liehu ja ruokaa oli riittävästi! Muuten me ollaan tällä viikolla peuhattu vaan meillä tai mummolassa. Se on meillä semmonen Meetinki Pointti, tän suvun koirille. Toivottavasti siellä rehvataan Aapoa ja Topsukkaakin vielä monta kertaa!

Yks hurja stoori on keskiviikolta kumminki. Se meni niin, että Jukka-eno ja Otso tuli tänne ja sit lähettiin tonne Aurajoen rantaan päin. Mä arvasin HETI et me mennään eläinlääkärille, mutten sanonut mitään, ettei Otso-vaavi hermostu. Oletin, että mä oon niinku tämmönen Senior Adviseri tolla retkellä. Näytän, miten lokoisasti maataan mamman (pappan) jaloissa, kun ootellaan vuoroa. Pian me päästiin sinne hoitohuoneeseen ja kuten olin asian vuntsinutkin, Otso pääsi pöydälle.

Siinä meni pikkupärisijäkin vähän hiljaseks, kun se kiva tätsy alko tutkii sitä. Kehu komeeks ja hyvärunkoseks pojaks. Sano, että siitä tulee iso. En usko ja mami vaan nauraa. Sit tuli se, minkä mä arvasinki! Se sai miljoona rokotusta vai oliks niitä vaan neljä? Ja nekin yhdessä piikissä. Höh, ois ne voinut tuupata sille erikseenki, ois saanu vähän kokemusta se pärisijä.

Olin jo lähdössä pois siitä huoneesta, kun luulin, että mä olin vaan niinku opinto-ohjaajan ominaisuudessa siälä. Ei puhettakaan, Jukka-eno hilpasi Otso kainalossa ja jouduin ITSE sille pöydälle. Oih, se oli kyllä kivaakin, kun oikein hiplattiin. Nostin aina takajalkoja, kun ois pitänyt  seistä. Tulee semmonen olo, että pakko on nostaa - ei voi mittää. Sit mami otti mut hyvään asentoon ja se eläinlääkäritäti pisti piikin mun jalkaan!!! Piikin! Siitä sitten otettiin monta - varmaan sata - pötkylää verta; minusta, viattomasta luontokappaleesta. En voinu kattoo sinne päin, käänsin pääni sivulle ja toivoin vaan parasta eli että jättävät jonku tipan, kun kotiinkin piti vielä päästä.

Myöhemmin kuulin, että mä oon terve koira, vähän vaan arastelin yksii lihaksii selässä, ne on olleet vähän kipeet jo pidemmän aikaa, mut ei tosiäijät tollasista valita. Tulee seki kuntoon, kun maanantaina pääsen fyssarille (emmä tie mikä se on mut mami sanoo, et se auttaa).

Tällä viikolla Otsukka sai siis eka rokotuksensa ja kaiken kunniaks heti seuraavana päivänä pienenpientä häränhäntyliä ilman lientä! Saatin meki, mut eri paikas ja me nyt syödään niitä useemminkin.

Veti liemet "serkkupojasta" - vattan viereen maate vaan! Oli vielä leikkinyt mun ja Ainon kanssa aikas kauan tona päivänä.

Taitaa tästä tulla eteen tän plokin uudelleennimeeminen.