Tänään paistoi taas aurinko ja se jo vähän lämmitti. Mamma pahus otti ekaks Aikun ja meni sen kaa kahestaan lenkille. Ne oli sitte ottanu kuvii, kun Ainol oli Asta-tädin kutoma villapaita ja Ellu-tädiltä saatu punanen panta ja talutin.

Tädit on Aikun mielestä kivoja ja eikä ihme. Kix lulluttaa, Asta kutoo ja Ellu lahjottaa.

Tosin, kyllä mäkin pääsin sitte pitkälle lenkille, mut mua ei kuvattu, mikä on väärin! Huamenna, jos Luaja sua ja aurinko paistaa, mua on kuvattava mun Jussi-paidassa. Se on ihqun lämmin ja sillee myös hillityn tyylikäs. Pohjalaista perusmuotii.

Myöhemmin mami nappas herkkupussin lanteilleen, lato sen täyteen herkkuja ja sillon arvasin, että nyt on Ainon koulupäivä. Aina tuppaa unohtuun, että se on tiistai!

Aino kerto, et ne oli alottanu ensin ihan omilla reeneillä ja palautellu vanhoja osaamisia (höh, niinku se jotain osais - luulee vaan, kun on niin nuori). Ohjelmassa oli sitten esteen yli hyppääminen ja sen A oli saanu tassuun aika nopeesti. Sillä vaan on ongelma, kun ahneus ja mammanrakkaus taistelee. Pitäis hypätä yli esteen, mut ei raskis luopuu mamistakaan. Molemmilla puolin estettä on siis namia. Päätä sitten siinä, meekkö vaiko ekkö! Terrieri nyt varmaan koettaa ekaks varmistaa sen lähinnä olevan namin saannin, eli mamman pussukan ja vasta sitten hyppää, kun tilanne on jo toivoton.

Sit oli Ainon pravuuri eli luoksetulo. Siinä yhistyy jo mamma ja namipussi. Totkai se sen tajuu. Mun kans voi olla jo vaikeempi, kunhan joskus taas pääsen hallille.

Pahuksen likka. Lisäks en päästä sitä enää ikinä kirjottaan tänne niitä haja-ajatuksiaan, jotka hyppii aiheesta toiseen ihan, miten sattuu. Mut on se siskona aika kiva, kun se on melko kiltti mulle, vaiks mä vien sitä välillä pihalla kuin pässiä narussa. Mulla vaan on parson narussa, kun vien mammalta Ainon taluttimen ja laahaan sitä pitkin pihaa. Hahhaaa, kun mulla on sillon hauskaa.