Huhhuh, miten toi aika rientääkin! Just me oltiin Litsanjärvellä ja nyt on jo taas viikonloppu omine kujeineen.

Nepä olivatkin melkoset kujeet! Mami nappas mut aamulla ookaan ja me mentiin sinne samaan paikkaan Lausteelle, mis mä olin hajuerottelus vuosi sitten ihan pienenä. Siellä oli nyt ihan toinen meininki ja uskokaa, pelkkii tyttöi trimmauskurssilaisina! Aivan ylisulosia kaikki ja Westie -merkkisiä! Oli Ronja, noin Ainulin ikänen, mutta aiiii, mitkä silmät ja nenu ja kirkas katse! Sitten oli Kaneli, marraskuussa syntynyt piikkuinen westietyttönen, niiin söpö, että! Heitin itteni pari kertaa siihen ihan selällenikin, kun oli niin mukavaa. Siellä se Kanelin isäntä sano, että taidan olla alistuva. Nyökkäilin kovasti, mut mamma päästi ihan törkeen naurun. Perhana, kun se paljastaa mun taka-ajatukset, pitäis päänsä kiinni sekin joskus. Mua aina komentelee, kun auon kuonoani.

Musta ei oo vielä kuvaa rimmin jälkeen, kun oon tähän asti koisannut. Että toi mamin opettaminen osaa väsyttää.

Laitetaan tähän Littoisten reissun kuvia. Niissä mä oon aika edustava. Siis omasta mielestäni. Mamma laitto taas ton oranssin narun mulle, kun se pelkäs mun lähtevän hiihtäjien perään. Ei siel ollu ees ketään, kun oli niin kova tuuli.  Sitä naruu mä kuljetin suussani, sillee sai paremman vauhdin.

Sitten tuli toi Aikkuraukka, se hokas yht'äkkiä olevansa vaiks miten kaukana mamista ja noin se juoksi sit maailman keskipisteensä lua! Voi sitä ressuu - ei se tajuu  tästä maailmasta vielä yhtään mitään!

Mut kiva päivä oli tänään, mami osaa nyt tehdä vähän ylläpitorimmii meille, kun oli Tiinan opissa eikä yhtään sattunu mikään - itte asiassa oli ihan kiva olla keksipisteenä välillä. Vai mikä se on.

Alla vielä tämmönen vakoilukuva, mikä lie kone tutkinut meidän reittejä järvellä! Huiii, jos me joudutaankin jonku epäilyksen kohteeks, kun me ollaan niin olevia eiku ovelia!