Niin sitä luulis, että kesällä lomaillaan ja unohdetaan koulut sun muut. Vähänkö olen irvaillut Ainolle, joka kävi kahta tokoo yht'aikaa, kun mä heittäydyin vähän einiinkeskittyneeks siellä ja se sai munkin kurssipaikan. Papin kaa käytiin vaan lenkillä, syötiin lihapullia ja naureskeltiin ämmien touhuille.

Just, sit alko tapahtuu. Eilen mut vedettiin ihan illalla autoon "hyphyp!" ja sitte mentiin eikä meinattu. Mutta jesss, se olikin kiva koulu! Siis sama paikka ku ennenkin, Tuijan hoteissa oltiin. Mutta ne gimmat! Oli ihq bostoninterrieri Iines, aivan häkellyttävä Collie Maisa (mä tykkään joteski vähän isommista mimmeistä) ja niin joo, yks Rusasen Jaska, uros. Sitä mä en huomioinu varsinaisesti ollenkaan.

Periaatteessa siellä ois pitänyt tehdä sitä sun tätä ja kyllä mä teinkin. Kun Tuija tuli tsiigaan, mä tein vaan näyttääkseni, et homma on hallinnassa, mut sit ku ois pitäny jatkaa, mä vaan kattelin niit tyttöi.  Mamma ei onneks polttanu päreitään, se alkaa tottuu mun cooliin tyyliin! Niin, sain tietty sujautettuu Tuija-opelle muutaman pusun, mikä oli tärkeetä, koska mä tykkään siitä.

Lopulta tultiin kotiin ja mä olin ihan ventti. Se on raskasta olla paikkakunnan Don Juan. Varsinki, kun mä oikeestaan haluisin vaan telmiä ja leikkiä niitten donnien kaa. En sen enempää - sattuneista syistä.

Tossa alla näkyy, et mä oon ventti ja et mä en oo kovin suuri vaara pimuille.

Tänään sitte alotettiin reenit heti aamusta. Mä leikin mukana vain siks, et oli karsee nälkä. Pyöritin virikelelulevyy, tunnistin mamman sormii, koskettelin nenulla sen kättä jne. Sitte pääsi Aino kehiin ja sehän mestari oli! Eka kertaa yksin vempaimen kimpussa ja levy pyöri niinku vanha kunnon älppäri levysoittimessa. Maiskutus vaan kuulu! Kattelin vierestä, kun en saanu mennä näyttään, et mä osaan.

Illalla me käveltiin pihalla, mami joteski köyryssä ja muovipussi väärinpäin kädessä. Mä en tajuu, mikä tommonen harrastus on! Joka päivä kolutaan kaikki meidän koirien nurkat ja noukitaan sitä sun tätä sieltä roskiin tai joskus johonki kompsottiin vai mikä se on.

Sillä retkellä mami hokas, et Aikulla ja mulla oli ollut jossain vaiheessa kauhee kiire ja me oltiin oikastu kukkapenkin kautta. Siellä oli katkennu joku pulppaani, jota mami elvytteli ja sai siitä tommosen kun kuvassa näkyy. Se on mamskun mielest erikoinen, kun siinä on yhes varres monta  tollast kukkaa ja alunperin ne ei oo ollu sellasii, vaan ihan tavallisii. Mä veikkaan kyllä, et me ollaan enneki oikastu siitä ja jaettu pikkupikkutassulla se pikkupikkunuppu. Tai sit ei. Tossa se ihmekukka kuiteski on meiän keittiön pöydällä.

Tänä iltana Aixu oli sitte taas tokoilemassa ja haisi koiralta kun tuli. Se oli varmana nuuskinut vieraita!  Mut oli ne hyvällä tuulella tullessaan, vaiks mamsku ei pysty oikein kumartuun, kun sen selkä on jotenkin kipee. Me tarvitaan uus punkka!  Huomenna sänkykauppaan testaileen, jeee! Mä oon semmonen punkkatestarossa!