Nutria eli rämemajava (Myocastor coypus) on jyrsijöihin kuuluva noin 45–60 cm:n pituinen (hännän pituus on 25–42 cm) nisäkäs, joka alun perin elää laajoissa osissa Etelä-Amerikkaa, mutta jota on istutettu vieraslajiksi sekä Yhdysvaltoihin että Eurooppaan. (Wikipedia).

Me nähtiin tänään tämmönen eläin ja että me vuntsittiin, mikä se on!

Aino kiljas: "Se on nutria, se on nutria!" Mä sanoin sille: "Pölö, se on Otso!"  Tää oli tää vitsiosuus koko jutusta, koska Otso oli ainoo, joka ihan ekaks hyökkäs uimaan, vaiks meil kaikilla oli tosi kuuma. Siitä reippaudesta me nynneröparsonit rangaistaan heti.

Juttu lähti siitä, että meillä oli enon ja Otsukan kanssa rehvit mummolassa. Siellä vähän seurusteltiin mummin kaa ja kun Jussi-eno ja Otso tuli, pakattiin eväät (runsaasti makkaraa ja vetttä) reppuun ja lähetiin. Koska me ei olla köyhii eikä onneks kovin kipei, mentiin kahdella autolla retkilähtöpaikkaan. Mamma osas tuupata sen Ainon auton ihan suoraan aurinkoon - oli kiva sit, kun lähettiin. Kaheksankyt astet kelssiusta ja sillee.

Me vaelleettiin ja vaellettiin. Tossa alla me vaelletaan.

Otsolla pukkaa jo janoa. Meitsi nosti korvat pystyyn, et ne jäähtyis edes vähän.

Siis se kävelyosuus kesti ja kesti. Ainakin 20 minsaa, jos tarkkoja ollaan! Sitten aukes paratiisi!

Otso veteen etuoikeutettuna rämemajavana .

Sit mä tietty.

Ja lopuks neiti Pallopylly.

Kun oli uitu, Jukka-eno oli saanut makkarat rillattuu ja mentiin syömään. Meillä oli aika tarkka järjestys, millasessa jonossa sapuskaa odotetaan. Mua melkein hellyytti, että Otsukka meni ihan takariviin odottaan kutsua. Ollaankohan me niin hurjia?

Sitte me siivottiin jälkemme, keräsimme lisää polttopuita sinne laavulle ja me johdateltiin ihmisemme autoillemme. Hyvin meni ;)

Pian taas, pliiiiis, pian!