Korpikuusen kannon alla on Mörri-möykyn kolo.
Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.

Tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla.
 pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. :,:

Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla.
Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla.
Tiu tau tiu tau.....

Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin
pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin
Tiu tau tiu tau.....

Viime päivinä me ollaan jahdattu Mörri-Möykkyä, kun löysin sen pesäkolon mummon talon takaa. Ekaks mä suurensin sitä pesäkolon aukkoa ja sitten sanoin Otsolle, että on sen vuaro. Vuoronperään me kaivettiin.

Kikka-täti oli mukana ja kun Otso ei oikein ekaks innostunut luolasta, hän otti sitä kädellä peppusta kiinni ja työnsi. Mä en uskonut silmiäni, kun mä en tienny, et luolakoirii reenataan sillee!

Tossa kuvassa Otso on jo tottunut luoliin ja on kovasti menossa Mörrille kylään.

Alakuvassa vois luulla, että on supi menossa kotiinsa, mut se on Otsukka kumminki.

Musta ei oo luolakuvii, vaiks mä sen löydön tein. Harmi.

Aino kävi siellä tänään ja se oli tämmöstä menoo.

Aino löysi sieltä heti toisenkin luolansuun - se on se Mörri-Möykky voinu juosta sitä kautta pakoonkin tietty.

Mulla on kyllä vahvasti semmonen olo, että Aikku ja Otsukka ovat hmm... miten sen sanois... hieman liian vankkoja tohon luolaan. Jos sinne joku oikeesti menee, niin se taitaa olla meikäpoika.

Ja mä en oo mikään leihka jätkä ollenkaan. Käyttäydyn vaan niin ja näytänkin siltä. En oo leuhka - se ei sovi mulle.