Minä, Aino A. aion erikoistua. Nimittäin sieniin. Me mentiin tänään naisporukassa metsään ja me löydettiin tosipaljon sellaisii keltasii sienei ja sit jotain tatei.

Mulla on yleensä punainen huivi kaulassa, kun mä sienestän. Ei tuu niit hytysii niskaan ja mamma näkee mut jo kaukaa. Vaiks en mä menny ku kymmenen askeleen päähä mamista. Varmuuden vuoks; ettei me eksyttäis. Olis se kamalaa, jos en yht'äkkii löytäiskään mammaraa - huh, mikä ajatuskin jo!

Niit keltasii oli aika tavalla ja mami pomppi vaan paikasta toiseen, sil oli niin kiire saada ne kerättyy.  Tos alakuvassa näkyy, kun mä yritän saada hajuvainuu. Ei mulla niin välii oo, mikä tai kenen haju se on, kunhan jotain äksönii on.

Ja tossa alla mä vaan tähyilen varoiks, ettei tuu karhui tai muita mörköi meidän kimppuun.

Waltsuu tais vähän ottaa pattiin, kun se ei ollu mukana. Se ei pääse, kun sille on tullu joku kuulojuttu. Se kuulee esimerkiks sanan "nami"´, mut omaa nimeään se ei kuule eikä "täällä!" -kutsua.

Meillä oli tosi kivaa ja huomenna mennään taas. Otetaan evästäkin mukaan ja sit istutaan ja syödään. Minusta syöminen on kivaa.