Meillä tapahtuu kauheita! Papi on mennyt joteskin sekasin ja rikkoo paikkoja! Ekaks se irrotti keittiöstä kaappeja, sitte se oikee innostu ja irrotti kaikki kaakelit, tapetit ja lopuks vielä lattiapinnankin. Meitä vähän pelottaa, mitä tästä oikein seuraa ja jos tämä tulee vaikuttaan meidän ruokatarjoiluun heikentävästi, olemme valmiita vastarintaan.

Me Aikun kanssa sitten mennään lakkoon ja lakataan tottelemasta. Ai niin, mun pitää kyllä keksii joku toinen konsti, koska semmost lakkoo mami ei mun kohdalla huomaiskaan. Höh. Jos mä lakkaisin hyppimästä sohvalle ja alas? Ei, sekin oli varmaan ihan mamista kivaa. Jos mä lakkaisin vahtimast meidään taloo? Ei, sekään ei käy, naapurit vois loukkaantuu  tollasest. Mitä hitsii mä tekisin? Syömälakkoon mä en mee, se on varma eikä Aikkukaan ois niin solitaarinen. Paras jättää koko lakkoilu.

Aino on ihan maansa myyneen näkönen ja mikä ympäristö! Ja kuten näkyy, lautanen on tyhjä! Huoonolta näyttää.

Tossa se pyörii ympyrää - rassukka - ja etsii ruokakuppia! Ja lattiaa. Me olemme säälittäviä luontokappaleita. Nyt ei auta muuta kuin odotella, josko joku käänne parempaan tulisi. Huoh!

Muuten tänään oli kivaa - mä kävin mamin kaa  lenkillä semmoses paikas, jossa en ollut ikinä ennen ollut. Sain nuuskii ja könytä vaiks mimmosii metsikköhajuja. Mammalla on sellaset maasturit vai mitkä ne on jaloissa ja se kulkee ihan eri tavalla kuin ennen. Paljon paremmin siis. Eilen me juostiin papi, mami, Aikku ja minä. Papi ja mä ollaan kyllä paljon parempii kuin noi naiset, mutta jos ne alkaa reenata salaa, ei näytä hyvältä.

Kaiken huippu oli, että iltapäivällä mami vei mut pihalle niin, et mä olin flexissä. Siellä oli hajupolku, jota mä seurasin ja löysin lopulta lauantaimakkarakätkön. Aino oli tehny samanlaisen keikan aiemmin. Eli sikälikin iltaruuasta taitaa olla turha haaveilla. Ei sitä ainakaan riittävästi tuu, se on varma. Mut se kätkö oli ylivaikee löytää. Ja kiva oli ettii.