Kaikkihan tuntevat Janssonin kiusauksen, mutta tuntevatko kaikki kinkkukiusauksen? Mä ja Aino ainaskin tunnetaan, ollaan kärsitty monta päivää ja oltu kiusauksessa. Syödä nimittäin kinkkuu. Kun se ihanuus jouluaattona otettiin uunista, me luultiin, että se on meille. Sitten mami kuulutti kovaan ääneen, että tätä ei sitten anneta koirille. Snirf  :´(

Mutta tilanne kirkastu hetkeks aika lohduttavaks, kun Eeva-mamma tuli ovesta ja hänellä oli nakkipaketti mukana. Se oli meidän joululahjaks tarkotettu ja Eeva-mamma sai heti antaa siitä meille yhden puoliks! Ihanaa ja olo oli heti kevyempi. Taidettiin me saada toisetkin puolikkaat sitten myöhemmin. Ihmiset veteli sitä joulukinkkuu ja vaan kiusas meitä. Sitten tuli joulupäivä ja se tais olla papi, joka anto meille iihan pienet, pienet palaset sitä meidän kiusaajaa. Voi, että jotain niin hyvää voi olla!

Sillon mami hokas jotain ja naureskeli vaan. Iltapäivällä se leikkas kinkkuu ihan pieniks paloiks ja Aino joutu olkkarin häkkiin venaamaan. Hehe, naureskelin mielessäni - siitäs saa - tontut on nähny, miten se pieksee minua poloista! Mamsku otti ne hajupurkit eteen ja mä erotin heti, kummassa oli sitä oudon hajuista ainetta. Tönäsin kuonolla sitä ja sain kinkkuu palkaks. Tätä me tehtiin monta kertaa. Sit oli kuitenkin Aikun vuoro ja sekin pahus hoksas heti, mitä kuuluu tehdä. Se vielä meni oikein maahan se oikeen purkin kohdalle. Kyllä mua harmitti siellä häkissä sitä katellessani. Seuraavana päivänä tää toistu, mutta niitä purkkeja olikin kolme. Noo, jos osaa kahdesta sen oikeen erottaa, niin kai sitten kolmestakin. Ne kaks oli nimittäin tyhjiä eikä haissu muuta kuin mamman rasvasilta sormilta. Se oli kivaa ja me saatiin kuin saatiinkin sitä kinkkuu. Me sitten vaikka kävellään etutassuillamme, jos palkka on tota luokkaa - ihan vaan tiedoks porukoille.

Muuten joulu meni levätessä ja tuulen pauhua kuunnellessa. Mä en pelännyt yhtään, mut kävin kyllä vaan asioilla ulkona ja kipasin sitten sisään.  Aino pelkäs, mutta kyllä sekin pihalla kävi. Onneks se kauhee smyrsky on ohi kuitenkin.

Tänään oli taas vuorostaan nätti päivä ja mami teki mun kanssa pitkän lenkin. Ja Ainon kans vaan lyhyen. Huomenna kyllä on varmaan toisin päin ellei me mennä juokseen Otso-serkun kanssa Littoisiin. Ois kyllä jo aika nähdä se ja kuulla, onk sekin ollut kiusauksessa.

Tähän loppuun vielä yks kuva, kun me odotetaan "kotiintulonamia". Semmosen saa, kun tulee ulkoa ja jää jumittaan tohon rappusille. Huuono tapa, sano mamma, mutku, mutku, me niin tykätään siitä. Kuten näkyy, meidän ois aika poiketa trimmattavaks. Aikulla on on tukka ihan pystyssä ja se on hassun näkönen.